Kulttuurishokkeja

Ajattelin kirjottaa vähän siitä, että mihin mun mielestä on ollut kaikkein vaikeinta tottua täällä. Tässä olis listaa:

1. Ruoka-ajat ja ravinto

Aamupala: Yleisesti aamuisin harvat ranskalaiset syö mitään. Mun on ite jotenkin kauheen vaikeeta tottua siihen, että jos joku kaveri on vaikka nukkunut meillä, että teen aamupalaa vain itselle. Tai sitten että jos nukun jonkun kaverin luona, että mulle ei tarjota aamupalaa. Mä oon ite siinä mielessä vaikea tyyppi että en osaa oikein pyytää mitään kun haluan aina olla niin mieliksi. (Hyvä esimerkki; mun kämppis on ominut mun disneylandista ostamat mukin huoneeseensa ja mä en saa suutani auki että pyytäisin sen takaisin) Varsinkin jotain ruokaa on kauhean tyhmä alkaa kinuamaan kun on kylässä.  Täällä siis monet juo vain kahvin aamulla, itse en niinkun millään vois vetäistä mustaa kahvia tyhjään mahaan, ylöshän se tulis heti !!! :o  Sitten on näitä, jotka syö aamulla:: pullaa, "gauffreja", vohveleita, lettuja, kääretortun tyylisiä juttuja, valkosta leipää hillolla, jotain munkkijuttuja ja donitseja, ja tietysti croissantteja joissa on jotain suklaamömmöä, YYYYYH :((( Oksu tulee. En tykkää ite melkein ollenkaan mistää makeasta.

Päivällä: En tiedä yhtään mitä täällä päivällä syödään, yleisesti kauhean moni käy joka päivä lounaalla ravintolassa. En ole koskaan lounastanut ranskalaisen kanssa, syön lounaan yleensä himassa joten tässä kohtaa en ole kohdannut mitään erikoista.

Illalla: Suomessahan syödään yleisesti siinä 17-18 aikaan noin suunnilleen, tiesin jo ennen tänne tuloa että täällä syödään joskus 20-21 aikaan tai myöhemmin. En ajatellut ikinä, että se vois olla niiiiiiiiin vaikeeta kuin mitä oikeasti se on ollut. Ajatellaan että mä oon syönyt jotain salaattia päivällä 12 maissa, sitten mun pitäis mennä esimerkiksi illalliselle ravintolaan 20.30, siinä 8 tuntia oon sitten yleensä syömättä, en mä osaa alkaa mitään "kolmatta ruokaa" syömään siinä välissä... Korkeintaan oon jotain maitorahkaa ja ananasta syönyt...

Niin musta on kauhean epäterveellistä se, että ensin ollaan 8 tuntia melkein syömättä ja sitten juuuuust ennen nukkumaan menoa pitäis mättää joku kauhea ravintola-annos naamariin ?! Mun on aivan järkyttävän vaikea mennä nukkumaan jos oon aivan täynnä. Kyllä nää suomalaiset ruokailuajat vaan pesee niin tän ranskanmaan tavat; onhan se nyt terveellistä syödä kunnon ruisleivät salaatilla aamupalaks, sen jälkeen kevyttä päivällä, 14-15 aikaan joku välipala, 17-18 aikaan kunnon ruoka, ja ennen nukkumaan menoa jotain pientä. Näinhän sitä neuvotaan että 3 tunnin välein pitäis syödä jotain vähän jotta aineenvaihdunta pysyy hyvänä, ennemmin kuin 8 tunnin välein mättää aivan järkyttäviä kasoja. Muutekin just ennen nukkumaanmenoa syödyt liiat energimääräthän ei millään siinä kerkiä kulumaan pois, "iltasyöminen lihottaa". Kyllä sen huomaa siitä virtahepo-olosta mikä siinä on nukkumaan mennessä, ei tunnu ihan kevyeltä.


Tässä tämmönen nätti sushisetti minkä vedin kaverin kans eilen noin 21.30 ja sen jälkeen nukkumaan. uhhh.

2. Poskisuudelmat

Ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa piti antaa poskisuudelma, heräsin siihen todellisuuteen että ainiin... Kaikkihan sen tietää että tämä on se poskisuudelmien maa !! Mihin sekin oli jo unohtunut, melkein pelästyin ekan kerran että mitäs hittoa täs nyt pitää tehdä :o Poskisuudelma on kohtelias ele, tervehdys, ja sen puuttuminen on epäkohteliaisuutta. Joten ei kannata uppiniskaisesti vain olla "suomalainen", vaan todellakin opetella tähän kulttuuriin. Poskisuudelmiin tottuu melko nopeasti, mutta joitakin ongelmia olen tässä matkani varrella havainnut:

- Kummalta puolelta aloitetaan?
- Kuinka vieraille/ tutuille ihmisille pitää antaa poskisuudelma?
- Kuinka monta suukkoa?

Tuo ensimmäinen kohta on melko nolo siinä vaiheessa jos olet tunkemassa nokkaasi samalle puolelle kuin toinenkin, varo vaan ettei osu huulille ; D Se on vasen poski mille ensimmäinen suukko nyt yleensä tulee. Yleinen neuvo kuitenkin, jonka voin jakaa: jos kyseessä on ranskalainen, anna hänen aloittaa ja mukaile tilannetta. Kyllä se useimmiten luontevasti menee, ei suukottelu ole sellainen juttu että joka kerta olisin ajatellut päässä: " vasen, vasen, muista, vasen ". Ei sitä enää edes huomaa.

Kenelle? Tässä on sama ongelma kuin Suomessa siinä kohtaa kun et tiedä, pitäiskö sun kadulla morjestaa jollekin. Kuitenkin tämä suukotteluongelma on vähän isompi, jos kaikki tyypit jäävät suukottelun jälkeen hengaamaan yhdessä ja sinulle jää tunne, että olisko tuolle yhdelle pitänyt myöski "moikata". Nyrkkisääntö: kaikille annetaan poskisuudelma. Tämä ei ole ongelma, jos kaikki on ranskalaisia. Sen sijaan vaihtaripiireissä kun kaikki on yhtä hukassa, usein jos et tunne joitain tyyppejä niin ei tule suukoteltua ja sitten jää sellainen olo että olinkohan nyt töykeä. Ranskalaisten kanssa suukotellaan kaikki, myös ne, joita et tunne ja eritoten juuri ne. Mutta entä sitten kuinka tutuille ? Usein tosi hyvät ystävät ei anna poskipusuja. Tai en tiedä miten muualla, mutta mulla on täällä pari kaveria joiden kanssa en suukottele, kun se tuntuu liian "formaalilta"; nähdään kuitenkin melkein joka päivä. Kyllä me useimmiten sitten halataan. Tässä kohtaa voin sanoa että fiiliksen mukaan, useimmiten siitä syntyy sellainen hiljainen sopimus. Kummankaan kämppikseni kanssa en suukottele, kun ei heidänkään kotimaissa suukotella niin jotenkin tää tuntuu enemmän kodilta kun ei tarvii teennäisesti leikkiä Ranskaa täällä himassa.

Kuinka monta? Yleisimmin annetaan kaksi pusua. Kuitenkin täällä pohjoisessa ihan Belgian rajalla saattaa tulla kyseeseen vain yksi, sillä Belgiassa usein annetaan vain yksi. Joillakin on tapana antaa jopa neljä suukkoa. Itsestä tämä tuntuu kyllä jo liioittelulta, mutta kai siinä on mentävä vain mukana : D En tiedä missä kaupungeissa on yleisesti neljä suukkoa, mutta yleensä ihmiset suukottelevat kotipaikkansa mukaan, siis olen antanut Belgialaisille yhden pusun, ja joillekin sitten neljä. Tässä sama neuvo kuin kaikissa muissakin kohdissa, älä ajattele mitään, ja myötäile tilannetta.

 Muista: Suukotellaan sekä tullessa, että lähtiessä! Olin kerran yhdessä kämpässä noin 3-5 minuuttia, ja suukottelin siis kämpässä olevat kolme henkilöä sekä tullessa että lähtiessä. Kyllä se tuntui tyhmältä. Istuin alas, join lasin vettä ja sen jälkeen taas pusut kaikille jotka olin justiin suukottanut. Itse olisin vaan sanonut moikat ja lähtenyt, joten kyllä täällä sellaisia tilanteita tulee vastaan, että on vähän hukassa.


3. Teitittely ja muu kohteliaisuus


Mun on ollut aivan kauhean vaikea tottua tähän teitittelyyn. Eritoten ravintolassa mua on usein hävettänyt kun en ole tiennyt miten mun kuuluu puhutella tarjoilijaa. Aloitetaan tilanteesta Suomessa. Tarjoilija: "Moi, jokos ootte tulleet päätökseen ruuan suhteen" Minä: "Joo, toi xxxx ja voisitko tuoda majoneesia pöytään?" Aivan normaali keskustelu.  No sitten Ranskassa Minä: "Oui, un xxxx et est-ce que tu peux me ramener de la mayonnaise??"  ( en tiedä sitten kuinka hyvää ranskaa tuo  on mutta tulisin varmaan ymmärretyksi : D )

EI NÄIN !!!! MISSÄÄN TAPAUKSESSA, VAAN:

" Oui, un xxxx S'IL VOUS PLAÎT, et est-ce que VOUS POUVEZ me ramener de la mayonnaise?"

Eli siis: ravintolassa tarjoilijaa TEITITELLÄÄN ja ravintolassa ja kaupassa ja ihan missä vaan vastapuolelta pyydetään, s'il vous plaît. Sama siis kun menisit leipomoon ostamaan patonkia, Suomessa sanoisit  yksi patonki, kiitos. Suomessa toki riittää kun sanot että yks patonki ja kolme croissanttii, ei kukaan ihmettele jos et sano kiitos siihen perään. Mutta täällä se on erittäin epäkohteliasta, ja voit olla varma, että jättämällä tuon pienen lausahduksen pois, saat osaksesi huonompaa palvelua tai ainakin mulkaisun. Ravintolassa tilanne on vielä pahempi kun sama tarjoilija palvelee seuruettasi koko illan. Kyllä siinä annat sitten itsestäsi melko juntin kuvan jos et teitittele.

En muista tätä edelleenkään. Suomessa ollaan niin tuttavallisia kaikille tarjoilijoille jne, en jotenkin osaa pitää vastapuolta sellasena "auktoriteettina" että mun tulis teititellä.

En myöskään edelleenkään tiedä keitä kaikkia teititellään, mutta ainakin edellisten ryhmien lisäksi vanhemmat ihmiset. Eli siis esim opettajat ja kavereiden vanhemmat. Myös vuokraisäntä, mutta meillä nyt täällä on vähän eri kun en todellakaan halua edes puhua mun vuokraisännälle hahah  :D



Tässä nyt nää suurimmat, onhan tietty sitten vielä joukko pieniä juttuja kuten: täällä ei oo juuri ollenkaan siideriä eli tytöt valmistautukaa opettelemaan kaljan juontiin. (Mulla ei oo pienintäkään stereotyyppistä kuvaa siitä ketkä juo siideriä Suomessa ;D ) Myöskään täällä ei juuri kukaan juo ollenkaan mitään kirkkaita eli valmistautukaa Viskin juontiin sillä sitä juo kyllä aivan kaikki. "Whisky-Coka"..  Sitten jotain pieniä kuten sisäelimien ja kielen syöminen. Taisin jo kerran postatakin jostain lehmän naaman syömisestä. Myöskin toi raaka mustekala oli aika jännä. Oijoi näitä kulinaarisia elämyksiä. Pohjoisessa syödään tosi paljon meren antimia eli etanaa, simpukoita jne. Joillekin nää voi olla kulttuurishokkeja, mulle aikalailla vaan mielenkiintoisia kokemuksia (:


Veronique löysi kaupasta kalakaverin <3

Mulla onkin nyt sitten tää viikko aikaa pakata, lopuks ajattelin lisäillä tänne kaikkia random-kuvia ja kirjoittaa kaikki puuttuvat tarinat mun  Ranska-seikkailusta. Ens viikolla siis Etelä-Ranska kutsuu, sen jälkeen Saksa, ja sitten tuunkin jo Suomeen viettämään Vappua. Koulun kanssa on ollut loppu viimein täällä ihan tuskaa ja näistä koulujutuista voisinkin kirjotella seuraavan kerran (:

Bisous, -Heini.